Hesarin mukaan Dmitri Medvedev oli sanonut perjantaina Jaroslavlissa, että parlamentaarine demokratia Venäjällä olisi katastrofi. Joku vuosi sitten Putin oli vastannut kysymykseen sanavapauden puutteista, ettei sananvapautta voi Venäjällä rajoittaa, koska sitä ei ole koskaan ollutkaan. Alexander Stubbin mielestä kuitenkin Venäjän kanssa pitää rakentaa yhteistyötä yhteisien arvojen pohjalta. Mitkähän ne yhteiset arvot sitten ovat?
Lesonen ja eläimet
Lesonen oli aina ollut kiinnostunut eläimistä ja politiikasta, itänaapurista varsinkin. Hän seurasi televisiosta uutisia ja Avaraa luontoa. Lesonen tiesi, että Venäjää johtavat salaperäinen peto Gazprom, suden näköinen entinen agentti, ja joku nallemainen pikkuherra. Viron johdossa on kuulemma ilves, ja Suomessa tietenkin leijona, tosin naaras.
Eläinten elämä on jännittävää, ja niiden suhteet mutkikkaita, petoja kun ovat.
Kerran Venäjän Susi pelasti toimittajaryhmän amurintiikerin hyökkäykseltä. Kun vihainen peto uhkasi tutkijoita ja lehtimiehiä, soitettiin heti Moskovaan ja pyydettiin apua. Sananvapaus oli uhattuna, ja Susi lensi suihkukoneella Siperiaan pelastamaan pulaan joutuneita. Samana päivänä toisaalla eräs toimittaja ammuttiin pistoolilla päähän. Moskovan Susi ei ehtinyt pelastamaan.
Nallekarhu vaikuttaa ihan mukavalta, koska hän kumoaa Duuman älyttömät päätökset ja tekee niiden tilalle omia, jotka Duuma sitten hyväksyy.
Kävipä kerran niin, että lehdistö kertoi Suden avioerosta. Silloin Susi oli vielä presidentti, ja Duuman oli pakko puolustaa päällikköä. Se sääti lehdistön vapauksia rajoittavan lain. Mutta oikeudenmukainen ja demokraattinen uusi Nallekarhu-presidentti korjasi kansanedustajien virheen ja sai paljon kiitosta. Sudenkin maine vain vahvistui jupakassa. Hän osoittautui ihan tavalliseksi pedoksi, josta lehdet saivat kirjoittaa kaikenlaista. Sitä paitsi hän ei ollutkaan eronnut, eikä hän määrännyt kaikista asioista.
Väittely siitä, onko Venäjä suurvalta, oli Lesosta hieman naurattanut. On päivänselvää, että ainakin Suden valta on Venäjällä todella suuri. Sanan- ja kokoontumisenvapautta puolustaessaan hän sanoikin hiljattain, että se joka ei sananvapauden sääntöjä noudata, saa pampusta päähän.
Tämä oli Lesosen mielestä toimivaa demokratiaa. Sitä hän ei kuitenkaan ymmärtänyt, mihin sitä Duumaa oikein tarvitaan, kun se on aina niin moukkamainen. Pelkkä presidentti olisi riittänyt Venäjälle ihan hyvin. Sille pitäisi vain maksaa parempaa palkkaa.
Nallekarhulla ei kuulemma ole varaa ostaa edes vaimolleen autoa. Voi ressukkaa, mihinkä se on Gazpromin maksaman palkkansa tuhlannut? Varmaan jakanut Moskovan mummoille ja Pietarin pultsareille, se kun on niin kiltti.
Varsinkin Nallekarhun ja Leijonan keskinäiset suhteet huvittivat Lesosta. Ne yrittivät kaikin voimin olla mieliksi toisilleen. Kun Suomen naarasleijona kehräää Venäjän karhulle joittenkin kusipäiden Karjala takaisin –vaatimuksia pahoitellen, herra Karhunen rauhoittelee: "Nou hätä, meillä on leveät rajavyöhykkeet Vienanmereltä Pohjanlahdelle. Vain venäläisillä on lupa omistaa maata rajavyöhykkeellä."
Viron Ilves taas oli suututtanut Venäjän karhua ja koko kansaa marssimalla pois eräästä petojen kokouksesta. Se ei ollut viisasta, koska ilves ei ole Venäjällä rauhoitettu eläin, luonnonsuojelu siinä maassa koskee vain Moskovan keskustassa asustavia petoja.
Kansalaiset eivät jaksaneet miettiä sellaisia kysymyksiä, miten pikkuinen Ilves voi olla uhkana Venäjän Sudelle ja Karhulle. Yleinen käsitys oli että Ilves on natsimyönteinen nato, joka vain odottaa sopivaa hetkeä hyökätäkseen Venäjälle ja orjuuttaakseen koko valtakunnan sisäisten pettureiden, eli suomalaisugrilaisten heimojen avulla. Jos tämä ei ihan lähiaikoina onnistuisi, niin Ilves ainakin nöyryyttäisi ja sortaisi Viron venäjänkielistä väestöä.
Lesonen oli hieman ylpeäkin Ilveksen rohkeudesta, mutta toisaalta pelkäsi, että se oli karhunpalvelus omalle maalleen. Kun suurin osa venäläisistä on sitä mieltä, että Ilves on vihollinen, niin jossain vaiheessa johdon on ryhdyttävä toimiin, esimerkiksi Viron venäjänkielisten vapauttamiseksi fasistisesta orjuudesta. Ja fasistien (niin kuin myös terroristien) kanssa ei neuvotella, niitä pommitetaan.
Mutta onneksi Nallekarhu on niin kiltti, että rauhoittelee kärsivällisesti ärtyisää Sutta. Nyt tilanne on sellainen, että Karhu, Leijona ja Ilves ovat ihan hyvissä väleissä, mutta Susi ja vaarallinen Gazprom lymyävät puskissa ja ärähtelivät. Niitä Lesonen hieman pelkää, mutta toivoo kuitenkin että joko nato tai käly tulee tiukan paikan tullen apuun.
Joskus Lesonsen kuitenkin käy sääliksi Sutta ja Gazpromia, ja hän itkee öisin, kun ajattelee eläinparkojen rankkaa elämää siellä vaarallisessa Siperian korvessa.
