Viisi sanaa helteessä

Helleaalto on saapunut Jaalaan. Takapihan mittari näyttää nyt aamupäivällä +30, sisällä on +28. Ulos ei tee mieli mennä, vaikka jotenkin tässä pitäisi ryhdistäytyä sen verran että raahautuisi edes uimarannalle. Iltapäivällä Jaalan hiekkaranta on varjossa, niin että meikäläinenkin siellä ehkä pärjäisi. Mutta sitä ennen on tehtävä kovaa työtä: kirjoitettava viisi sanaa.
Olen hikoillut jo viikon päivät naurettavan vähäpätöisen ongelman kimpussa: Skumbrian viidelle osalle pitäisi keksiä nimet. Olen kokeillut varmaan kymmeniä yhdistelmiä, mutta yhteenkään en ole ollut tyytyväinen. Toiset ratkaisut vaikuttavat liian mahtipontisilta, toiset taas liian kuvailevilta. Ehkei osien nimiä sittenkään tarvita? Toisaalta numerot tuntuisivat liian kuivilta, varsinkin kun luvutkin on numeroitu.
Mario Vargas Llosan Maailmanlopun sodassa, jota juuri nyt luen, osat on otsikoitu seuraavasti: "Yksi", "Kaksi" jne. Olisiko se hyvä ratkaisu vai katsottaisiinko sitä plagioinniksi?

Elämää takapihalla

Kesä on kauneimmillaan, käsikirjoitus viimeisellä kierroksella ennen taittoa, ja Uussuomalaisella on oma lupa pitää hieman lomaa. Tekisi mieli lähteä jonnekin matkalle, mutta jostain syystä ei vain löydy tarmoa järjestellä asioita, miettiä kohteita, hankkia matkalippuja jne. Päivätkin kuluvat liian nopeasti. Ilmeisesti loma vierähtää ihan vain täällä Jaalassa, hyvä jos jaksamme lähteä vaimon kanssa edes Tallinnaan tai Tukholmaan tuulettamaan merimatkalla kotiolojen pölyyttämiä aivoja. Suunniteltu matka Vienaan ja mahdollisesti Lapin kautta Norjaan siirtynee taas ensi kesäksi.
Blogiin en ole jaksanut kirjoittaa mitään, kun tuntuu ettei ole mitään kerrottavaa. Jotenkin tuntuu olevan sellainen vaihe päällä, että vain oma eläminen (oleminen) kiinnostaa, ihan kirjaimellisesti: takapiha, uni, lukeminen, ruoka, seksi, lapset, mustikkapiiraat ja uimarannat.