Ntamon julkaisemaa Papaninin retkikuntaa saa nyt pokkarina täältä.

Venäjännös "Экспедиция Папанина" sähköisessä muodossa löytyy
täältä.

30. syyskuuta 2011

Kiireitä ja hässäkkää

No onpas ollut viikko! Ei ollut aikaa uutisia seurata eikä uutta kotia järjestellä. Onneksi tänään, kun tänne Parkanoon on tullut yhden päivän intiaanikesä, hommat on pääosin hoidettu ja pääsee nyt iltapäivällä istutushommiin takapihalla.
Maanantaina piti suomentaa neljän tekijän runosikermä Literarus-lehteen, tiistaina valmistella ja lähettää omien novellien venäjännökset Karjalan Kansalliskirjaston nettisivuille ja erääseen verkkolehteen, josta luvattiin jopa maksaa. Keskiviikkona tuli sähköpostissa Severissä julkaistavan pienoisromaanin taittovedokset, jotka nekin piti samana päivänä lukea ja lähettää takaisin, torstaina postilaatikkoon putkahti vihdoin Carelia, jossa on julkaistu katkelma Skumbriasta, ja perjantain aamupäivä meni riidellessä Soneran ja Hesarin jakelun kanssa. Tässä on käynyt niin, että Sonera on päättänyt nostaa liittymän nopeutta ja korottaa liittymän maksua kysymättä minulta mitään. Kahdesti olen jo soitellut, mutta eilen taas tuli yli kuudenkympin lasku. Ja Hesarin jakajat kieltäytyvät tuomaan meille perjantain lehteä.
Kaiken tämän hoidettuani pääsin vihdoin availemaan uuden kässärin tiedostoja ja muistelemaan ensimmäistä kertaa muuton jälkeen, mistä siellä oikein oli kyse.
Nyt kuitenkin näyttää siltä, että huomenna pääsen oikeisiin töihin eli kirjoittamaan.

21. syyskuuta 2011

Parkano

Parkano, uusi koti. Vuodeksiko? Kahdeksiko? Kymmenen Suomi-vuoden aikana seitsemäs muutto. Kaikkiaan kahdeksannestoista. Alkaa väsyä tähän tavaroiden siirtelyyn, mutta toisaalta kaikki menee ruutiinilla. Jotkut pelkäävät muuttoa kuin tulipaloa tai maanjäristystä, mutta meikeläiselle se ei ole muuta kuin muuttoilmoituksen jättämistä, pientä kinaa Soneran kanssa ja painavien kirjalaatikkojen kantamista paikasta toiseen.
Ongelmana on nyt se, että lapset ovat kaukana ja matkat käyvät kalliiksi. Tuskin pystyn hakemaan tyttöt useammin kuin kerran kuussa.
Mutta kyllä täälläkin näyttää olevan elämää: oravat loikkii takapihalla ja sieniä kasvaa terassin reunoilla.
Villi länsi osoittautui aika kesyksi, ei preerioita, ei tuimia cowboyta. Ihan vain metsää ja peltoaukeamia sekä mukavia ihmisiä. Alkokin on kävelymatkan päässä.
Nyt pitäisi vain jotenkin löytää työrauha, kun armon apuraha-aikaa on vain vuoden loppuun. Ensin on kuitenkin saatava kaikki hyllyt paikoilleen ja kevätkukkien sipulit takapihan multiin.
Skumbriasta ei kuulu mitään, hyvä jos kuun loppuun mennessä ilmestyy.

16. syyskuuta 2011

Hyvästi Jaala

Tänään on muuttopäivä, ja kahden viikon sateiden jälkeen paistaa aurinko. Jaala hyvästelee meitä kauniisti tai sitten ei halua meidän lähtevän. Haikea olo. Muuttoauto on kuitenkin tulossa muutaman tunnin päästä, ja viimeinen kytketty laite talossa on tietokone.
Parkanossa ollaan joskus alkuyöstä, niin että näkemättä jää, millaisella säällä uusi paikkakunta ottaa vastaan kiertolaiset. Viimeisen kymmenen vuoden aikana tämä on minulle jo seitsemäs muutto. Kerta kerralta se käy aina vain raskaammaksi, niin fyysisesti kuin henkisestikin.
Jaala oli kaunis paikka, minule viimeinen rakkaan idän raja. Nyt sitten kokeillaan elämistä villissä lännessä. Jännittää, aivan kuin muuttaisi ulkomaille. Ei minua pelottanut yhtään kun muutin Petroskoista Lappeenrantaan, samaa Karjalaa se tuntui olevan. Nyt on toista.

13. syyskuuta 2011

Ruuhkan läpi uusille vesille

Viimeisiä päiviä rakkaassa idässä: ylihuomenna keula kohti villiä länttä, Parkanoon. Vaimo on saanut sieltä töitä, ja mitäpä meikäläinen siihen sanoo, kun ei ole työpaikasta riippuvainen. Ei kun pakkaamaan.
Viimeiset pari viikkoa on ollut kiireistä aikaa.
Juuri kun sain valmiiksi Papaninin retkikuntaan perustuvan näytelmän rakaaversion valmiiksi ja lähetettyä, Likeltä tuli taittovedos.
Skumbria ilmestyy toivottavasti lähipäivinä, se onkin hieman myöhässä aikataulusta. No, ei hätää, kunhan ehtisi kirjamessuille :))
Lukuja Skumbriasta onkin jo julkaistu kulttuurilehti Careliassa, mutta itse en ole vielä nähnyt numeroa. Joka tapauksesa vähäinenkin ilmainen mainos on hyvä jutu.
Toissapäivänä sain tietää, että venäjänkilelinen kirjallisuuslehti Sever (joka oli julkaissut Papaninin retkikunnan käännöksen kokonaan) julkaisee nyt lukuja Petroskoin symposiumista venäjäksi. Piti heittää laatikot käsistä ja kiireesti kirjoittaa jonkinlainen johdanto tai alkusanat.
Papaninista siis on ehkä tulossa näytelmä, se riippuu nyt Petroskoin suomalaisen teatterin johdosta. Idea oli romaanin venäjäntäjän Jana Zhemoiteliten, joka haluaa tehdä näytelmästä kaksi versiota: suomeksi ja venäjäksi.
Ja kaikki tämä suma sattui parhaaseen mahdolliseen aikaan: keskelle muttoa! Talo on puoliksi pakattu, nettiyhteys katkeaa perjantaina, kansiot ja mapit jo laatikoissa. Jospa tästä selvitään...