Lesonen ja eläimet

Hesarin mukaan Dmitri Medvedev oli sanonut perjantaina Jaroslavlissa, että parlamentaarine demokratia Venäjällä olisi katastrofi. Joku vuosi sitten Putin oli vastannut kysymykseen sanavapauden puutteista, ettei sananvapautta voi Venäjällä rajoittaa, koska sitä ei ole koskaan ollutkaan. Alexander Stubbin mielestä kuitenkin Venäjän kanssa pitää rakentaa yhteistyötä yhteisien arvojen pohjalta. Mitkähän ne yhteiset arvot sitten ovat?


Lesonen ja eläimet

Lesonen oli aina ollut kiinnostunut eläimistä ja politiikasta, itänaapurista varsinkin. Hän seurasi televisiosta uutisia ja Avaraa luontoa. Lesonen tiesi, että Venäjää johtavat salaperäinen peto Gazprom, suden näköinen entinen agentti, ja joku nallemainen pikkuherra. Viron johdossa on kuulemma ilves, ja Suomessa tietenkin leijona, tosin naaras.
Eläinten elämä on jännittävää, ja niiden suhteet mutkikkaita, petoja kun ovat.
Kerran Venäjän Susi pelasti toimittajaryhmän amurintiikerin hyökkäykseltä. Kun vihainen peto uhkasi tutkijoita ja lehtimiehiä, soitettiin heti Moskovaan ja pyydettiin apua. Sananvapaus oli uhattuna, ja Susi lensi suihkukoneella Siperiaan pelastamaan pulaan joutuneita. Samana päivänä toisaalla eräs toimittaja ammuttiin pistoolilla päähän. Moskovan Susi ei ehtinyt pelastamaan.
Nallekarhu vaikuttaa ihan mukavalta, koska hän kumoaa Duuman älyttömät päätökset ja tekee niiden tilalle omia, jotka Duuma sitten hyväksyy.
Kävipä kerran niin, että lehdistö kertoi Suden avioerosta. Silloin Susi oli vielä presidentti, ja Duuman oli pakko puolustaa päällikköä. Se sääti lehdistön vapauksia rajoittavan lain. Mutta oikeudenmukainen ja demokraattinen uusi Nallekarhu-presidentti korjasi kansanedustajien virheen ja sai paljon kiitosta. Sudenkin maine vain vahvistui jupakassa. Hän osoittautui ihan tavalliseksi pedoksi, josta lehdet saivat kirjoittaa kaikenlaista. Sitä paitsi hän ei ollutkaan eronnut, eikä hän määrännyt kaikista asioista.
Väittely siitä, onko Venäjä suurvalta, oli Lesosta hieman naurattanut. On päivänselvää, että ainakin Suden valta on Venäjällä todella suuri. Sanan- ja kokoontumisenvapautta puolustaessaan hän sanoikin hiljattain, että se joka ei sananvapauden sääntöjä noudata, saa pampusta päähän.
Tämä oli Lesosen mielestä toimivaa demokratiaa. Sitä hän ei kuitenkaan ymmärtänyt, mihin sitä Duumaa oikein tarvitaan, kun se on aina niin moukkamainen. Pelkkä presidentti olisi riittänyt Venäjälle ihan hyvin. Sille pitäisi vain maksaa parempaa palkkaa.
Nallekarhulla ei kuulemma ole varaa ostaa edes vaimolleen autoa. Voi ressukkaa, mihinkä se on Gazpromin maksaman palkkansa tuhlannut? Varmaan jakanut Moskovan mummoille ja Pietarin pultsareille, se kun on niin kiltti.
Varsinkin Nallekarhun ja Leijonan keskinäiset suhteet huvittivat Lesosta. Ne yrittivät kaikin voimin olla mieliksi toisilleen. Kun Suomen naarasleijona kehräää Venäjän karhulle joittenkin kusipäiden Karjala takaisin –vaatimuksia pahoitellen, herra Karhunen rauhoittelee: "Nou hätä, meillä on leveät rajavyöhykkeet Vienanmereltä Pohjanlahdelle. Vain venäläisillä on lupa omistaa maata rajavyöhykkeellä."
Viron Ilves taas oli suututtanut Venäjän karhua ja koko kansaa marssimalla pois eräästä petojen kokouksesta. Se ei ollut viisasta, koska ilves ei ole Venäjällä rauhoitettu eläin, luonnonsuojelu siinä maassa koskee vain Moskovan keskustassa asustavia petoja.
Kansalaiset eivät jaksaneet miettiä sellaisia kysymyksiä, miten pikkuinen Ilves voi olla uhkana Venäjän Sudelle ja Karhulle. Yleinen käsitys oli että Ilves on natsimyönteinen nato, joka vain odottaa sopivaa hetkeä hyökätäkseen Venäjälle ja orjuuttaakseen koko valtakunnan sisäisten pettureiden, eli suomalaisugrilaisten heimojen avulla. Jos tämä ei ihan lähiaikoina onnistuisi, niin Ilves ainakin nöyryyttäisi ja sortaisi Viron venäjänkielistä väestöä.
Lesonen oli hieman ylpeäkin Ilveksen rohkeudesta, mutta toisaalta pelkäsi, että se oli karhunpalvelus omalle maalleen. Kun suurin osa venäläisistä on sitä mieltä, että Ilves on vihollinen, niin jossain vaiheessa johdon on ryhdyttävä toimiin, esimerkiksi Viron venäjänkielisten vapauttamiseksi fasistisesta orjuudesta. Ja fasistien (niin kuin myös terroristien) kanssa ei neuvotella, niitä pommitetaan.
Mutta onneksi Nallekarhu on niin kiltti, että rauhoittelee kärsivällisesti ärtyisää Sutta. Nyt tilanne on sellainen, että Karhu, Leijona ja Ilves ovat ihan hyvissä väleissä, mutta Susi ja vaarallinen Gazprom lymyävät puskissa ja ärähtelivät. Niitä Lesonen hieman pelkää, mutta toivoo kuitenkin että joko nato tai käly tulee tiukan paikan tullen apuun.
Joskus Lesonsen kuitenkin käy sääliksi Sutta ja Gazpromia, ja hän itkee öisin, kun ajattelee eläinparkojen rankkaa elämää siellä vaarallisessa Siperian korvessa.

Teatterisota Petroskoissa jatkuu

Tänään Uussuomalainen sai kirjeen, jossa pydetään nimeä adressiin Petroskoin Kansallisen teatterin johtajan puolesta. Tässä vetoomuksen teksti, jonka on laatinut Pekka Kauppala, FT:

Karjalan tasavallan hallituksen päämies Andrej Vitaljevitsh Nelidoville

Kunnioitettu herra päämies,
Kansainvälisestä suomalaisesta kulttuurielämästä kiinnostuneena Suomen tasavallan asukkaana, ilmaisen huolestumiseni viimeaikaisista tapahtumista Karjalan suomalaista teatteria koskien. Kyseinen teatteri on koko maailman suomalaisuudelle mitä tärkein kulttuurilaitos. Sergei Proninin johdolla on teatteri viime vuosina kohottanut tasoaan entisestään ja toimii Karjalan kansallisten kulttuurien edustavimpana ilmentäjälaitoksena tasavallassanne.
Olen saanut tietää, että 23.8.2010 Pronin on erotettu toimestaan Karjalan virkaatekevän kulttuuriministerin Galina Brunin toimesta. Tiedän että Te, herra päämies, ette toki ole millään lailla vastuussa edeltäjänne hallituksen jäsenten viimeisistä toimenpiteistä ennen Teidän toimesta tapahtuvia uusia ministerinvalintoja. Koska kuitenkin olette ilmaisseet toiveenne ja päämääränne edistää Karjalan kansallisten kulttuurien elvytystä, pyydän Teitä kunnioittavimmin huolehtimaan, että Pronin mahdollisimman pian voi päästä jatkamaan energistä, taitavaa ja teatterin työntekijöiden luottamusta nauttivaa toimintaansa teatterinsa johdossa. Kansallinen teatteri ei voi toimia menestyksekkäästi ilman tällaista johtoa, jolle välttämätön edellytys on suomen kielen hallinta.

Proninin irtisanomisen alullepanija ja toteuttaja on Karjalan nyt jo entinen kulttuuriministeri Galina Brun. Entinen komsomol-aktiivi siirtyy luultavasti suojelijansa Sergei Katanandovin perässä Moskovaan, mutta miksi hän halusi tehdä vielä tämän viimeisinä päivinään virassa? Galina Brunilla ei tiettävästi ole mitään kulttuurialan koulutusta, hän on seurannut Katanandovia tämän uran edetessä komsomolista aina hallitukseen saakka. Galina Brunin tärkeimmäksi ansioksi karjalaisen kulttuurin saralla mainitaan hänen kotiseutumuseolle lahjoittamansa turkki, jonka on ilmeisesti tarkoitus komeilla samassa vitriinissä Otto Wille Kuusisen alushousujen, Toivo Antikaisen suksisauvan ja Antti Timosen salkun kanssa.

Oletan, että jos teattereiden yhdistämisen takana on yritysmaailman intresseja (venäläisen draamateatterin siirtäminen Kansallisen tiloihin ja entisen teatterirakennuksen vapauttaminen muihin tarkoituksiin), niin käsky on tullut nimenomaan Katanandovilta: jättäessään Karjalan johdon ja viedessään Brunin mukanaan hän haluaa varmistaa vapaamman pelikentän vanhoille kavereilleen.

Kotkan kynsistä leijonan hampaisiin

28.8.2010. Tänään Maahanmuuttaja on saanut uuden nimen: Uussuomalainen.

Postilaatikosta löytyi maahanmuuttoviraston kirje, joka ilmoitti Maahanmuuttajalle, että hän on jo heinäkuun lopusta lähtien ollut Suomen kansalainen. Kirjeessä myös kehotettiin poistamaan Venäjän passista suomalaisen oleskeluluvan. Tarkoittaakohan Suomen kansalaisuus lisää vaikeuksia Uussuomalaiselle?

Tähän saakka sain matkustaa Venäjän passilla ja suomalaisella oleskeluluvalla ilman lisäkustannuksia. Nyt ilmeisesti minun on hankittava suomalainen passi ja siihen Venäjän viisumi.

Samana päivänä myös Kela onnitteli Uussuomalaista: apurahakautta ei lasketa työssäoloksi, joten apurahan nyt päätyttyä Kelan päätös tulee riippumaan puolison tuloista. Eli jos Kela katsoo puolison tulot riittäviksi kahden ihmisen kituuttamiseksi, Uussuomalainen ei ilmeisesti saa senttiäkään. Olin varmaan ymmärtänyt väärin vuoden 2009 alusta voimaan astuneen lain, jonka mukaan apurahalla elävät taiteilijat lasketaan täysvaltaisiksi kansalaisiksi.