Ntamon julkaisemaa Papaninin retkikuntaa saa nyt pokkarina täältä.

Venäjännös "Экспедиция Папанина" sähköisessä muodossa löytyy
täältä.

25. joulukuuta 2012

Pakko muuttaa Mannerheimintielle

No johan on kumma! Nyt minua syytetään Karjalan suomenkielisten viestimien vihaamisesta, kun julkaisin juttuni venäjänkielisessä verkkolehdessä. Kirjoitus Karjalan umpikujasta on herättänyt vilkasta ja hauskaakin vihapuhetta, mikä on Venäjällä ihan tavallista. Jos sanoo jostakin asiasta suorat sanat, lukijat puuttuvat heti ensimmäiseksi persoonaan. Minun tapauksessani syytöksiä ei tarvitse hakea kaukaa: olenhan Isänmaan petturi, Suomen fasistien agentti ja Venäjän vihollinen. Eräskin oli neuvonut minua muuttamaan sinne, missä on Mannerheimin nimeä kantavia katuja ja aukioita. Tarkoittiko Helsinkiä, Mikkeliä vai Lahtea, en tiedä, mutta epäilen tämän neuvojan uskovan, että asun kuitenkin Venäjällä. Tämä idea - painukaa kaikki länteen, jos Venäjän järjestys ei kelpaa - on yleinen ja hyvin suosittu "isänmaalisten" keskuudessa. Eivät ilmeisesti jaksa ajatella, että kukas sitten jää? Ne, joille nykyinen meno kelpaa, ovat joko itse vallan kahvassa tai hyötyvät sen rosvoudesta. Kelpaahan Venäjän meno myös juopoille, kun viina on halpaa, ja vähemmän älykkäille ihmisille yleensä, kun eivät muuta ole nähneetkään. Niiden panoksellako "isänmaalliset" uskovat Venäjän kehittyvän paremmaksi maaksi?

14. joulukuuta 2012

Karjalan umpikuja

Petroskoissa venäjänkielisen kirjan julkistaminen tekee ihmeitä. Paikalliset venäjänkieliset viestimet haluavat nyt ehdottomasti tietää, mitä mieltä olen mistäkin asiasta. Jo neljä suosittua verkkojulkaisua ovat pyytäneet minua kolumnistiksi, ja kun sanon että minähän asun Suomessa, ne vain innostuu lisää: "Sitä parempi! voit siis katsoa touhujamme ulkopuolelta." Toisaalta ymmärrettävää - eihän kukaan siellä pitänyt minua oikeana kirjailijana kun kirjoitin "tsuhnojen" kielellä, mutta nyt venäjännöksen ilmestyttyä kiinnostus onkin sitä suurempi. Toisaalta ihmettelen sitä, miksi petroskoilaiset suomenkieliset viestimet eivät ole koskaan olleet kiinnostuneita entisen petroskoilaisen näkökulmasta rajan toiselta puolelta.
Tämä tosiasia kertoo karun totuuden: venäjänkielinen kulttuuri Karjalassa on elävää, kun taas suomenkielinen ei ole. En oikein ymmärrä, mitä varten ne siellä kirjoittelee vetoomuksia ja avoimia kirjeitä suomalaisiin lehtiin, kun eivät itse tee paikan päällä muuta kuin kinuavat palkkaa ja riitelevät toimitiloista. Mitä siellä muka pitäisi vaalia ja säilyttää? Karjalan Sanomat ei ole koskaan kääntynyt puoleeni, kun taas verkkolehti Respublika tilasi minulta kirjoituksen aiheesta "Karjalan kieli ja identiteetti: tulevaisuuden näkymät". Kirjoitin ja lähetin jutun tänään otsikolla "Karjalan umpikuja". Teinkö väärin antaen venäjänkielisille  valttikortin monimutkaisessa etnisessä pelissä? Olisin mieluummin kirjoittanut jutun suomeksi ja tarjonnut Karjalan Sanomille, mutta kokemuksestani tiedän ettei ne uskalla julkaista yhtä rohkeita kannanottoja kuin venäjänkieliset lehdet. Silloin kun asuin vielä Petroskoissa ja työskentelin kulttuurilehti Careliassa, kaikki oli toisin, so. päinvastoin.
Surullista.

4. joulukuuta 2012

Papanin palaa Suomeen


Papaninin retkikunta ilmestyi suomeksi kuusi vuotta sitten, eikä sen jälkeen sitä sen koommin muisteltu. Venäjännöksen julkaiseminen nosti kuitenkin romaanin unholasta: ntamo on julkaissut tänään pokkarin, joka on jo myynnissä:
http://www.ntamo.net/product/576/arvi-perttu-papaninin-retkikunta
Neuvottelut kustantajan kanssa käynnistyivät heti Pietarin julkkareiden jälkeen viime kesänä, taitto oli valmis muistaakseni loka-marraskuun vaihteessa, kustannussopimus allekirjoitettiin 26. marraskuuta ja 4. joulukuuta kirja on jo myynnissä.
Ihmeitä tekee tämä nykyinen tekniikka!