Ntamon julkaisemaa Papaninin retkikuntaa saa nyt pokkarina täältä.

Venäjännös "Экспедиция Папанина" sähköisessä muodossa löytyy
täältä.

29. marraskuuta 2010

Venäjän "uusi" suunta

Hienoa. Presidentti Karhu päätti uudesta "destalinisaatiosta". Se on varmaan kaikkien Stalinin jälkeisten Venäjän johtajien pakkokuvio, paitsi ettei se koskaan mene loppuun saakka. Pidemmilleen se meni Jeltsinillä (muistettakoon Hrustsev, Gorbatsov jne.). Nykyinen Venäjän herra antoi luvan Nalle-presidentille puhua samasta asiasta, Lännen mieliksi. Olen iloinen, ja odotan milloinka minulta pyydetään anteeksi isoisieni kärsimykset: inkeriläisen (luterilaisen) Simon ja karjalaisen (ortodoksisen) Oleksein. Molemmilta meni talot, mutta suuri ja mahtava KOLHOOSI on voittamaton presidenteistä huolimatta.

19. marraskuuta 2010

Venäjä taas maailman kärjessä

Venäjä on sitten päässyt tosi hienoon seuraan: sen lisäksi sellaiset sananvapauden keitaat kuin Kiina, Kuuba, Irak, Kazakstan ja Marokko ovat kieltäytyneet kutsusta Nobel-juhlaan.
Eilisessä Hesarissa Stubb hehkuti kukoistavia Venäjä-suhteita, ja niinhän se on ollut Suomessa kautta aikojen - talousasiat ratkaisevat suhteessa Venäjään. Neuvostoliittokin sai nauttia Suomen rakkautta, kun halpa öljy ja puutavara virtasivat maahan maksuna sukkahousuista ja Nokian saappaista.
Nobel-juhlasta kieltäytymisellään Venäjä viestittää koko maailmalle, että Medvedevin puheet "modernisaatiosta" ovat pelkää sanahelinää. Putinin ohjailema pehmonalle hymyilee nätisti, mutta asiat maassa hoidetaan entiseen tapaan. Toisinajattelijoiden, toimittajien ja mielenosoittajien pidätykset, pahoinpitelyt ja murhat jatkuvat, ja venäläiset ihmisoikeuksien ja sananvapauden puolustajat ovat kauhuissaan.



















Kuvassa toimittaja Mihail Beketov noin vuosi sen jälkeen, kun hänet hakattiin Moskovassa.

11. marraskuuta 2010

Työtapaturma

Aleksandra Salmelan valinta Finlandia-ehdokaslistalle olikin kuulemma ikävä virhe. Kirjasäätiön sääntöjen mukaan kansalaisuus onkin tärkeämpi kuin kirjailijan käyttämä kieli ja itse teos. Kummallinen sääntö, varsinkin nykyisessä maailmassa. Maahanmuuttajien näkökulmaa toivotaan suomalaiseen kirjallisuuteen, mutta säännöt ovat rotuerottelun ajoilta. Enpä tiennyt tätäkään, uskoin että kansalaisuutta vaaditaan Suomessa vain presidenttiehdokkailta. Onkohan Runebergin palkinnon voittanut Zinaida Linden Suomen kansalainen, vai ovatko maan kakkospalkinnolla erilaiset säännöt?
No, mutta hyvinhän tässä kävi, vaikka Salmela saa olla ainoastaan poikkeus. Toivotaan, että ensimmäinen poikkeus tulee muuttamaan sääntöä eikä aihuta "sääntöjen valvonnan tehostamista".

2. marraskuuta 2010

Tulot ja verot

Ei ole Uussuomalaisen elämä helppoa: kansalaisuudesta on näköjään enemmän harmia kuin iloa.
Maahanmuuttaja sai nauttia työttömyysjaksojen aikana täysimääräisestä työmarkkinatuesta, johon puolison tulot eivät vaikuttaneet.
Uussuomalainen saa nyt, kun apurahakausi on katkolla, tyytyä tupakka-, anteeksi, karkkirahaan.
Ymmärsin ilmeisesti väärin, kun iloitsin vuoden 2009 apurahauudistuksesta. Siinähän apurahatyöskentely rinnastettiin työntekoon, apurahansaajat vakuutettiin Melassa (on siinäkin nimitys :) ja apurahakauden katsottiin täyttävän työssäoloehdon.
Työvoimatoimisto onkin samaa mieltä lain kanssa, mutta Suurella ja Mahtavalla Kelalla on eriävä mielipide. Se vain ei maksa täyttä päivärahaa.
Kaikissa viestimissä on pari päivää puhuttu veroista ja tuloista. Mielenkiinnolla olen kuunnellut ja lukenut yrittäessäni ymmärtää miksi siis köyhien pitää maksaa veroja enemmän kuin rikkaiden. Varsinkin jos veroja karhutaan verottomasta apurahasta. Vuoden 2009 verotus valmistui, ja Uussuomalainen sai mätkyt, jotka nyt pitäisi maksaa Kelan karkkirahasta, vaikka koko mainittu vuosi meni valtion verotonta taiteilija-apurahaa nauttiessa.
Tapaus on mysteeri senkin vuoksi, että ulkomaalaisena maahanmuuttajana ollessaan nykyinen Uussuomalainen sai joka jouluksi veronpalautusta sen verran mukavasti, ettei lahjabudjettia tarvinnut suunnitella alkuvuodesta.