Kulttuurikeskuksen johtaja Tatjana Klejerova nimittää sitä "taideteokseksi" ja on sitä mieltä, että se on paikallaan tänäänkin. Propagandajulistetta muistuttavaa mosaiikkia on vaikea pitää taideteoksena, mutta jääköön määritelmä kulttuurikeskuksen johdon "taidekäsitysten" laskuun.
Vaikka tunnenkin Klejerovan (Karjalan tasavallan kansallisuuskomitean entisen johtajan), en ole ennen tiennyt hänen nostalgisista taipumuksistaan. Venäjällä päätään nostava stalinismi innoittaa kuitenkin passiivisiakin kannattajiaan ja rohkaisee tämäntyyppisiin tekoihin jopa Helsingin keskustassa.
Putinin tutltua valtaan vuonna 2000 Venäjä on pikku hiljaa palauttanut vanhoja symboleja käyttöön. Neuvostoaikainen kansallishymnikin soi muutaman kerran Bratislavan MM-kisoissa, ei onneksi Suomi-ottelussa. Sanoja ei osaa kukaan, koska neuvostoaikaisista on kuulemma luovuttu, mutta uudet eivät vain jää mieleen.
Saska Saarikoski nimittää jutussaan sirppiä ja vasaraa "ihmisvihan symboleiksi". Kyllä, sellaiseksi ne on tehnyt neuvostovalta. Mutta muistakaamme että alunperin ne olivat työväenliikkeen symboleita, joten riistokapitalistista vaihetta elävällä nyky-Venäjällä ei ole mitään oikeutta käyttää niitä kulttuurikeskuksensa päädyssä. Samoin kuin punalippuakaan.
PS. Tämä eilinen kirjoitus hävisi bloggerista tänään. Lisään kuitenkin tähän, etten ota ikiaikoina Venäjän kulttuurikeskuksen kutsua vastaan.
1 kommentti:
On se eilinenkin kirjoitus siellä taas. Hyvin puhuttu.
Lähetä kommentti