Jukka Mallinen Venäjän "kansalaisjärjestöistä"

Osallistuin Suomen PENin edustajana pohjoismais-venäläiseen kansalaisjärjestöfoorumiin Pietarissa 19. – 21.11.2011.
(...)
Keskustelu oli hyssyttelevää.
(...)
Ihmisoikeuksista ei puhuttu konkreettisesti, ei poliittisista oikeuksista eikä laillisuudesta, vaan valtarakenteet otettiin annettuina ja (pakosta) hyväksyttävinä.
(...)
Venäjällä asiat ovat toleranssin ja ihmisoikeuksien suhteen ihanteellisella kannalla, koska Venäjää ei konkretisoitu, vaan prof. Irina Pervova esitteli toleranssin ja kansalaisyhteiskunnan peruskäsitteitä. Hän kertoi, että 30 prosenttia venäläisistä tuntee toleranssin peruskäsitteet, mutta ei puuttunut Venäjän nykytilanteeseen.
(...)

Kokoukseen osallistui paljon suomalais-ugrilaisten kansojen järjestöjä, jotka tuntuivat kaikki edustavan jo yhteistä venäjänmaalaista kansallisuutta ja yksimielisyyttä.
(...)
Sähköistävän puheenvuoron käytti Jabloko-puolueen johtaja, Pietarissa kampanjoiva Grigori Javlinski. Hän totesi, että Pietarin kansalaisyhteisö on esikuva muulle maalle ja Pietari on Venäjän demokraattisin ja länsimaisin kaupunki. Hän kysyi, milloin kansalaisyhteiskunta tulee samalle tasolle kuin lännessä? Venäjällä ei nimittäin ole aikaa loputtomasti: ennusteiden mukaan maailma jakautuu 30 – 40 vuodessa kehittyneisiin ja pysyvästi kehittymättömyyteen jämähtäneisiin ja nykyisillä trendeillä ja laadullisilla mittareilla Venäjä sortuu väistämättä kehittymättä jääneiden joukkoon, Nigerian seuraan.
Javlinski noteerasi nykyisen pysähtyneisyyden, valtion ja kansan välisen jyrkän kuilun, korruption ja vaalien manipuloimisen. Ihmiset eivät enää usko mahdollisuuksiinsa saada aikaan myönteisiä muutoksia. Hän totesi, että Venäjän vallanpitäjät kehittävät kansalaisinstituutioiden imitaatioita ja pseudokansalaisjärjestöjä antaakseen kuvan muka demokraattisesta yhteiskunnasta. Venäläisnationalismin Javlinski totesi yksinkertaisiksi vastauksiksi monimutkaisiin kysymyksiin – sen valtaanpääsy johtaisi Venäjän hajoamiseen. Eurooppalainen kehitystie on hänestä ainoa reaalinen mahdollisuus säilyttää Venäjä.
(...)
Kokouksen hyväksymä julkilausuma oli auvoista YYA-liturgiaa. Sukukansojen ystävät ry. sai sentään puhuttua siihen mukaan vaatimuksen vähemmistökielten ja -kulttuurien aseman turvaamisesta ja kehittämisestä. Mitähän muut Pohjoismaat miettivät – uskoivat naiivisti tapahtuman vilpittömyyteen vai näkivät sen putinilaisen demokratian Potemkinin kulisseiksi? Ainakin Suomi oli näin aktiivisesti legalisoimassa valekansalaisjärjestöjä muka demokraattisen yhteiskunnan aidoiksi toimijoiksi.
(...)

Koko juttu tässä