Lumiluolia kaivamassa

Uussuomalaisen joululoma on näköjään venähtänyt yli kuukauden mittaiseksi, mutta eihän se tarkoita että täällä Jaalan metsissä ollaan vain jupoteltu ja syöpötelty. Uutta romaania on kertynyt jo sata perinteistä liuskaa, ja edellisestä on neuvoteltu kustannussopimusta.
Lomaakin on toki pidetty, lasten kanssa ja lasten ehdoilla. Lunta on ainakin riittänyt, niin ettei tarvinnut katsella telkkarista Lapin talvea.

Kuvassa yhdeksän vuotta täyttänyt Lumi-Maaria Katariina, joka on päättänyt aloittaa venäjän kielen lukemisen valinnaisena ensi vuonna. Päätös vaatii monimutkaisia järjestelyjä, mm. koulun vaihtoa, mutta uskon että se on sen arvoista. Ja olen tietenkin erittäin iloinen, kun Manna niin halusi.
Venäjällä minulla on kolme tytärtä, joista yksikään ei puhu suomea. Olisi ikävää, jos Suomessa olisi sitten kaksi, joista kumpikaan ei osaa venäjää.

Ja sitähän tarvitaan vähintään naapurin menon ymmärtämiseksi, jottei tieto Venäjästä jäisi vain suomalaisten tiedostusvälineiden varaan.
Pitäisi oikeastaan kommentoida Domodedovon pommi-iskun synnyttämää tilannetta, mutta en jaksa. Luettavaa venäläisessä netissä kyllä löytyy, ja kuva sikäläisestä yhteiskunnasta muodostuu aivan erilaiseksi kuin mitä viralliset putinilaiset tiedotusvälineet välittävät.