Utopian ja helvetin välissä
Arvi Perttu:
Skumbria.
Romaani, 366 s.
Like 2011.
Arvi Pertun kolmas romaani Skumbria on moniaineksinen, sympaattinen tarina rakkaudesta ja maahanmuutosta. Se on myös pohdinta Venäjästä ja Suomesta. Alussa on Petroskoi ja ”metsäsymposiumi”, jossa paikallinen tulkki, pelimies Pauli ja suomalainen valokuvaaja Katri tapaavat ja pihkaantuvat. Pian kyyhkyläiset kelluvat ”Skumbriassa”, kuvitelmien lemmenmaassa, joka viittaa myös venäläiseen säilykemakrilliin.
Romaanin kerronta kiemurtelee naturalistisissa sävyissä, joita romanttiset väläykset maustavat. Viinaa juodaan ämpärikaupalla. Naimisen kuvausta piisaa. Mutta eikö se kuulu rakkausromaaniin? Perttu näyttää taitonsa henkilö- ja tilannekuvauksessa. Esimerkiksi Paulin kaverit Petroskoissa on piirretty hersyvästi, ja toilailut ovat värikkäitä.
Skumbriassa on omaelämänkerrallista taustaa. Petroskoissa syntynyt Perttu muutti Suomeen samana vuonna kuin ilmestyi hänen esikoisromaaninsa Petroskoin symposiumi (2001) – josta Skumbria tuo muistumia. Pertun toinen romaani Papaninin retkikunta (2006) vakuutti tyylitaiturin saapumisesta. Turhan vähälle huomiolle jäänyt romaani luotaa särmikkäästi 1930-luvun vainoja Petroskoissa. Papaninin retkikunta kaikuu myös Skumbrian taustalla, kun romaanin Pauli setvii suhdetta isäänsä ja pohtii tämän elämää, johon kuuluivat vainovuodet. Toistuuko Suomeen muuttavan Paulin elämässä isän kohtalo, unelma utopiasta, joka osoittautuu helvetiksi?
Lappeenrannassa Pauli sinnittelee oleskeluluvan haussa, työttömän yksinäisyydessä tai paskaduuneissa. Rakkauteen tulee ryppyjä ja syrjähyppyjä.
Romaani pelaa Venäjään ja Suomeen liitetyillä stereotypioilla, joita myös murretaan. Venäjällä Paulia on haukuttu tšuhnaksi, Suomessa nimitellään ryssäksi. Aina ei auta sekään, että Pauli osaa suomea: ”Tajusin, että kieli on suurempi asia kuin pelkät sanat. Siihen kuuluivat kasvuympäristö ja kouluvitsit, tavat ja iskelmät, iltalehtien juorupalstat”. Kyräilevät suomalaiset pitävät venäläisiä vain roistoina tai huorina. Pian myös Petroskoista tulee Paulille vieras, hän putoaa kahden maan ja kulttuurin väliin.
Kulttuurien lisäksi törmäilevät Paulin ja Katrin arvomaailmat. Katrista tulee Suomessa hallitseva, ja hän muuttuu hedonistiksi. Tässä on kai sarkasmia nykynaisten miehille asettamia vaatimuksia kohtaan? Onko liikaa, kun naiset haluavat samassa miehessä sekä machon panomiehen, että keskustelevan koti-isän, voisi romaanin Pauli pohtia.
Suomessa Katri menestyy, Pauli vain heijaa alas ja ylös. Hyväksyykö hän lopulta kohtalonsa?
Skumbrian kerronta on paikoin hidasta ja leikkauksia kohtauksesta toiseen olisi voinut tehdä rohkeammin. Pertun groteskia ja lyyristä realismiin sekoittava kertojanääni kasvaa silti romaanissa täyteen mittaansa. Harva meillä osaa valmistaa tragikomediaa yhtä hyvin kuin Perttu.
Ville Ropponen
Ilmestynyt Parnasson numerossa 1/2012.
5 kommenttia:
Hei,
Sain Skumbrian käsiini äskettäin ja aloin lukea. En ole vielä lukenut loppuun asti, mutta pakko todeta jo tässä vaiheessa että kirja on todella hyvä ja hauska. Seksikohtaukset ovat vauhdikkaita. Ja milloin viimeksi Itä-Karjalaa on kuvattu näin elävästi? Ei välttämättä koskaan. Suosittelen ja lainaan kirjaa lukutaitoisille kavereilleni.
Jäin miettimään erästä asiaa Skumbrian lopussa. Päähenkilö Pauli miettii, että Tolstoi on tuonut esiin ja kuvannut sen että venäläiset ovat sotilaskansaa, perinpohjaisesti sotilaita. Viittaisikohan Pauli tässä johonkin tiettyyn tai tiettyihin Tolstoin teokseen, esim. Sevastopol-kirjaan tai Kasakoihin? Olen lukenut Sodan ja rauhan ja Anna Kareninan joskus 15 vuotta sitten, mutta en muuta. Vähän hämmennyin Paulin kommentista ja asia jäi vaivaamaan.
Kiitos Anonyymi mielenkiinnosta romaaniani kohtaan!
En valitettavasti muista, mistä kirjasta Tolstoin ajatus on tarttunut muistiini, tai oikeammin muistilapulleni, jonka löysin muiden muistiinpanojen joukosta romaania kirjoittaessani. Tolstoihan palveli Venäjän armeijassa Kaukasuksella ja Krimilla, ja ilmeisesti sieltä olivat lähtöisin hänen myöhemmät pasifistiset ajatukset.
Ok. Kirja on erittäin hyvä. Alkuvuoden lukuelämys. Tänne blogiisi on muuten ainakin uuden lukijan vaikea löytää ja päästä. Google-haut ohjaavat vanhaan blogiin, josta siirtyminen uuteen blogiin vaatii linkin löytämistä ja kestää jonkin aikaa. T. Jussi
Helpointa on löytää Facebookin kautta;) mutta toisaalta ei täällä paljon luettavaakaan ole, olen ollut laiska viime aikoina, tai sitten koko blogin idea on menettänyt merkityksensä.
Lähetä kommentti