Miksi ihmeessä itsenäisyyspäivän tienoilla ja joulun alla esitetään toisesta maailmansodasta kertovia elokuvia? Tuntematon sotilas on tietenkin klassikko, mutta ehkä Täällä Pohjantähden alla sopisi paremmin itsenäisyyspäivän sisältöön.
Tuntemattoman lisäksi saatiin katsoa vielä Tali-Ihantala, elokuva joka ei kestä minkäänlaista kritiikkiä. Kolmen ja puolen miljoonan budjetilla saatiin kasaan nimenomaan kasa dokumenttia jäljitteleviä otoksia. Elokuva tuo mieleen aikuisten poikien sotaleikit, joissa tärkeintä on panssareiden aitous ja univormujen tarkat kopiot.
Eilen alkoi paljon mainostettu Tauno Tukevan sota. Sen käsikirjoitusta on kuulemma tehty kahdeksan vuotta, ja siinä tulos! Ensimmäinen osa on tässä: Tauno pelastaa makkaratehtaalle määrätyn konin, tuhoaa yhdellä kasapanoksella kokonaisen venäläisjoukkueen ja jää leskeksi.
Huvittavin kohtaus on törmääminen kahteen venäläiseen muonareissulla. Rintaman tuntumassa toimivilla sotilailla ei ole aseita mukana, ja huumehörhön oloinen pitkätukkainen venäläinen hippi talvisodan aikaisessa hiippalakissa vangitsee suomalaiset rakuunat ilman vähäistäkään vastarintaa.
Enpä usko että katsoisin toisen osan.
1 kommentti:
Täällä pohjantähden alla sopisi epäilemättä paremmin 6.12. ritualistiseksi elokuvaksi. Siitä vain ei taida olla kunnon filmatisointia.
Linnan trilogia on vähän liian laaja ja monisyinenkin käsiteltäväksi filmillä.
Mollbergin Tuntematon on ihan oikeasti -- eikä leikisti kuten Laineen -- hyvä elokuva.
Siinä on myös -- ehkä ainoana suomalaisena elokuvana -- todenmukaisesti tavoitettu ja tallennettu pohjoisten havumetsien metsien kismittävä märkyys ja kylmyys.
Lähetä kommentti