Hyvästi Jaala

Tänään on muuttopäivä, ja kahden viikon sateiden jälkeen paistaa aurinko. Jaala hyvästelee meitä kauniisti tai sitten ei halua meidän lähtevän. Haikea olo. Muuttoauto on kuitenkin tulossa muutaman tunnin päästä, ja viimeinen kytketty laite talossa on tietokone.
Parkanossa ollaan joskus alkuyöstä, niin että näkemättä jää, millaisella säällä uusi paikkakunta ottaa vastaan kiertolaiset. Viimeisen kymmenen vuoden aikana tämä on minulle jo seitsemäs muutto. Kerta kerralta se käy aina vain raskaammaksi, niin fyysisesti kuin henkisestikin.
Jaala oli kaunis paikka, minule viimeinen rakkaan idän raja. Nyt sitten kokeillaan elämistä villissä lännessä. Jännittää, aivan kuin muuttaisi ulkomaille. Ei minua pelottanut yhtään kun muutin Petroskoista Lappeenrantaan, samaa Karjalaa se tuntui olevan. Nyt on toista.